Hän ei torku eikä nuku

Matteuksen evankeliumi:

14:22 Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.
14:23 Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä.
14:24 Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.
14:25 Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä.
14:26 Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta.
14:27 Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".
14:28 Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten".
14:29 Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
14:30 Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua".
14:31 Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?"
14:32 Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli.
14:33 Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: "Totisesti sinä olet Jumalan Poika".

Ymmärrämme, kuinka se, että Pietari siirsi katseensa pois Jeesuksesta, sai hänet vajoamaan.

Tämä on meille niin tuttua.

Maailma myrskyää ympärillämme, nytkin, mutta meidän tehtävämme on nousta aaltojen päälle ja jatkaa kulkuamme.

Se, mihin katsomme, vahvistuu.

Maailman laineet eivät lievene koskaan. Aina on jotakin. Tuuli yltyy vain. On politiikkaa, katastrofeja, ydinkokeita. On ihmisiä, jotka ajattelevat kristinuskosta hyvin eri tavalla kuin me.

Emme saa näitä laineita tyyntymään. Se ei edes ole meidän tehtävämme.

Meidän tehtävämme on muistaa, kuka on kaiken yläpuolella. "Jeesus auta, me hukumme", sanoivat opetuslapset kerran. Näin mekin saamme sanoa. Jeesus ei hylkää meitä.

Psalmit:
121:1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
121:2 Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
121:3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
121:4 Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.

Mari Halkola