Arjen siunaus

Luukkaan evankeliumi:
2:1 Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.
2:2 Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.
2:3 Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.
2:4 Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua,
2:5 verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

Jumalan asiat tapahtuvat tässä ajassa, tässä paikassa, usein täysin normaalilla tavalla. Jeesus syntyi luonnolliseen maailmaan, luonnollisiin olosuhteisiin ja perusarkeen. Israelia hallitsi keisari ja vieras valta; Marian ja Joosefin oli toteltava käskyjä ja vaellettava ihan tavallisten verojen vuoksi Beetlehemiin.

Me usein ajattelemme, että Jumalan ilmestyminen tapahtuu jollain erikoisella ja erityisellä tavalla. Jeesuksen syntymään liittyi kyllä paljon yliluonnollistakin, mutta se oli useimmilta silmiltä täysin salassa. Neitsyestä syntymä - sitä ei kukaan voinut uskoa eikä varmaksi tietää paitsi Maria. Jumala sai kuitenkin Joosefin uskomaan. Entä ihmiset ympärillä? Tuskin.

Entä enkelien ilmestyminen paimenille? Se oli yliluonnollista, mutta tätäkin näkyä todisti vain pieni joukko. Jumalan syntymä Beetlehemin taloon oli salassa suurilta massoilta, tavallisten ihmisten silmiltä.

Uskommeko ME silloin, kun Jumala tekee jotakin? Jumalan ilmestyminen lapsessa, normaalissa, pienessä, kasvavassa lapsessa oli tavallista elämää, tavallista arkea. Raamattu kertoo, että ensimmäisen ihmetekonsa Jeesus teki vasta Galilean Kaanaan häissä noin 30-vuotiaana. Hän eli täysin normaalin lapsuuden ja nuoruuden.

Ymmärrämmekö, mikä pyhyys ja mikä tarkoitus kätkeytyy normielämään?

Olen kuullut, että varsinaisessa menestysteologisessa oppikokonaisuudessa halveksutaan fyysistä ruumista ja tätä fyysistä maailmaa. Tämä fyysinen todellisuus on kuitenkin meille annettu. Jeesus tulee muuttamaan tämän katoavan kirkkauden iankaikkiseen, mutta sittenkin olemme lihaa ja verta. Jumalan suunnitelma on iankaikkinen ruumis, henki ja sielu.

Emmehän väheksy Jumalan toimintatapoja! Tänäänkin Hän tahtoo ilmestyä sinulle ja minulle tässä, ihan tavallisessa kokouksessa. Emme tarvitse niin sanottua yliluonnollista kokeaksemme yliluonnollisen. Tämä koko elämä on yliluonnollista. Se, että elämme ja hengitämme, on yliluonnollista. Se, että paranemme, on kyllä yliluonnollista. Mutta se, että jaksamme vaikeuksien pysyessäkin jatkaa uskoen ja luottaen Jumalaan, on todella yliluonnollista.

Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan on, sillä se tulee usein meitä vastaan arkisessa kuoressa, tavallisessa paketissa, jonka sisältöä ei voi ulkopuolelta arvata. Nämä paketit voivat kuitenkin yllättää, kun ne varovasti avaamme ja vastaanotamme. Niiden sisältä voi löytyä aarre.

Älkäämme siis halveksuko Jumalan toimintatapoja! Vaikks Hänen lahjansa tulisivat surukuorissa, näemme niiden arvon jälkeenpäin.

Rukoillaan.

Kiitos Herra verestäsi, kiitos, että saamme olla sinun. Älä anna meidän halveksua sinun kirjekuoriasi ja halvalta näyttäviä paketteja, joiden piilossa on kuitenkin sinun aarteesi. Auta meitä kolkuttamaan, kunnes saamme, uskomaan, kunnes näemme, luottamaan, niin kuin ei koskaan ennen. Anna meidän palaa sinun tulestasi, tänään, tässä, ja tulevaisuudessa. Aamen. 

Mari Halkola